Kun Inca oli lopetettu, mulla oli seuraavalla viikolla leiri. Sanoin äidille et haluu mennä sinne, enkä mene enään ikinä tallille. Onneksi äiti suunnilleen pakotti mut sinne leirille koska menin siellä Heikillä ekaa kertaa. Mua pelotti mennä heikillä ihan hirveästi, koska se on arabi ja tosi "nuori" vaikka se oli jo 7 vuotta. :D Se tunti oli estetunti, ja mulle oli sanottu et Heikki on tosi herkkä suinen, joten menin koko tunnin hirvellä roikku ohjilla :D Rakastuin Heikkiin saman tein kun pääsin selkään <3
Minä ja Heikki, ekalla tunnilla. Ohjat :D |
Sain kuulla Tarjalta että Heikki on myynnissä ja aloin heti kertoa äitille et miten ihana Heikki on, Mutta kun kysyin voisinko saada Heikin omaksi, vastaus oli tiukka "Ei!"
Olin äidin ystävän luona Koupiossa kun kuulin kavereilta et Heikkii myydään perjantaina, se oli ihan hirveetä mioetin " miks kaikki kivat hevoset myydään?!" Lopulta äiti kysyi "haluatko mennä perjantaina ratsastamaan?" Vastaus oli tietenkin myönteinen. Ja lähetin Tarjalle viestiä "Voisinko mennä Heikillä viimeistä kertaa?" Vastaus oli vain ";)" Menimme tallille perjantaina. Sain mennä Heikillä. Lähdin laittamaanm sitä valmiiksi ja äiti lähti sisälle juttelemaan Tarjan kanssa. Sain heikin valmiiksi ja lähdin kentälkle ja pian äiti ja Tarja tuli kentälle. Ihmettelin miksi äiti tulee kentälle, ajattelin että se tulee auttamaan selkään nousussa. Mutta äiti sanoi "Miltäs tuntuu olla oman hevosen vieressä?" Hyvä että en pyörtynyt :D Hyvä että maltoin ratsastaa sitä tuntia :D
Minä ja Heikki, eka tutni omalla hevosella. |
Sitten tuli talvi ja Heikki muuttui kuin toiseksi hevoseksi. Siitä tuli sellainen että se meinasi lähteä koko ajan käsistä. Välillä tuntui pelottavalta mennä Heikillä. Aloin mennä sillä paljon liinassa ja juoksutin sitä ennen tuntia joko irti tai liinassa. Joten menin myös tosi paljon Saralla ja opin vihdoin menemään Saralla. Aloin myös kisata Saralla jonkin verran.
Lopulta tuli kevät ja Heikki muuttui jälleen normaaliksi. Aloin pikkuhiljaa kisata sillä ja aloimme kehittyä. Tuli kesä ja kehityimme entisestään. Aloimme käydä valmennuksissa ja rupesimme kisaamaan enemmän esteitä ja koulua.Kisasin myös Saralla jopnkin verran ja aloin itse jo rutinoitua kisaamiseen joten se alkoi helpottua myös Heikin kanssa. :) Mutta sitten en enään niin paljoa kisannut Saralla vaan yritin kisata mahdollisimman paljon Heikillä jotta kisatilanne ei olisi enään niin pelottava :)
Rouhialan kisat, 50 cm Kiviharjun kisat, ristikko ja 40 cm |
Sitten tässä syksyn alussa mulla murtu oikea jalka (ei liity hevosiin) ja luonnollisesti tuli ratsastustauko. Ja luottamus sai aika ison kolhun. Ja kun pääsin takaisin hevosen selkään oli kokoajan hirveän jännittynyt ja Heikkikin jännitti ihan turhia asioita. Joten nyt taas olemme hieman tipahtaneet alaspäin. :( Nyt olemma suunnillee tässä päivässä...
Tässä on jotakin hieman mun ratsastushistoriasta. Enemmän tää ehkä kertoo miten sain Heikin yms.... Mut on tää nyt jonkinlainen :)
<3:llä Etta